Erno Paasilinna syntyi 14.3.1935 Petsamossa ja kävi Rovaniemen kansankorkeakoulun 1958−59. Hän työskenteli lehtimiehenä ja päätoimittajana eri lehdissä, kirjallisena johtajana kustantamossa ja vapaana kirjailijana ja lehtimiehenä. Paasilinna kuoli lyhyen sairauden jälkeen 30.9.2000 Tampereella.

Erno Paasilinna oli tuottelias lehtimies ja poleemikko. Hän oli pureva satiirikko ja puhdasverinen anarkisti ja oman määritelmänsä mukaan »epäkirjailija»; kirjoittaja ja keskustelija, joka on aina paikalla, kun julkinen polemiikki syttyy; kirjailija, joka pyrkii välittömään ja nopeaan vaikuttamiseen. Paasilinna liikkui suvereenisti esseen, pakinan ja novellin välimailla ja suuntasi hirtehishuumorin ja parodian keinoin pistoja milloin byrokratiaan tai militarismiin, milloin instituutioissa ilmenevään kangistumiseen ja omahyväiseen kansallisajatteluun. Hänellä oli erityinen kyky muistuttaa kiusallisista tai epämiellyttävistä tosiasioista ja repäistä kaunistelevat kulissit kansakunnan fasadipuolelta.

Paasilinna kirjoitti myös aforismeja, Pohjois-Suomen historiaa käsitteleviä teoksia sekä toimitti useita keskustelukirjoja sekä klassisen Lapin kirjallisuuden antologioita.

Paasilinna sai Suomen valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1971 ja 1978, valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1984, Eino Leino -palkinnon 1984, ensimmäisen Finlandia-palkinnon 1985 ja Tampereen kaupungin palkinnon luovasta kirjallisesta työstä 1993.

Koko tuotan...

Tuuri syntyi 1.10.1944 Kauhavalla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Vimpelin yhteiskoulusta 1963 ja valmistui graafisen alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1972. Opintolinjan valitsemisesta hän on sanonut: ”En niinkään tuntenut insinöörin työtä, enemmän minua kiinnostivat isän ja hänen opiskelijakavereittensa kertomukset hauskasta opiskeluajasta. Lähdin enemmän teekkariksi kuin insinööriksi.” Tuurin ensimmäisiä julkaisufoorumeja olikin Äpy-lehti.

Tuuri on toiminut johtotehtävissä useissa graafisen alan yrityksissä. Vuonna 1983 hän ryhtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi. Käytännön arkielämästä hän ei ole päässyt vieraantumaan, sillä luottamustoimia hänellä on ollut vaikka millä mitalla.

Opiskeluaikanaan Tuuri työskenteli Saksassa ja siitä virisi pysyvä kiinnostus saksalaiseen elämään ja kulttuuriin, mikä on näkynyt myös hänen teoksissaan. Maailmaa Tuuri on kiertänyt paljon. Amerikan ja Kanadan laaja tuntemus näkyy nimenomaan Pohjanmaa-sarjan romaaneissa. Islannissa Tuuri kävi ensimmäisen kerran 1980 ja mielistyi maahan heti. Hän on tehnyt Islantia tutuksi saagasuomennoksillaan, Suuri pieni maa -kirjan hän sanoo olevan tulosta pitkästä rakkaussuhteesta joka ei tunnu väljähtyvän. Myös Islanti on palkinnut Tuurin: vuonna 1983 presidentti Vigdis Finnbogadottir luovutti hänelle Islannin Haukan ritarikunnan ristin.

Tuuri harrastaa matkustamisen lisäksi intohimoisesti perhokalastusta, p...