27.09.2021
Käytännöllinen opaskirja kuolemasta avaa asioita, joista ei arkielämässä juuri puhuta

Kuoleminen on sekä arkista että merkityksellistä, mutta usein kuolema yllättää ihmisen valmistautumattomana. Käytännön asioiden järjestely vie aikaa, ja mielessä voi olla myös kysymyksiä, joita ei yleensä sanota ääneen.

Käytännöllinen opaskirja kuolemasta avaa asioita, joista ei arkielämässä juuri puhuta

Sarianne Hartonen: Kuolevaisen käsikirja

Julkaisu: 6.10.2021

Mihin ruumis viedään kuoleman jälkeen ja kuka sen kuljettaa? Saako läheisen pestä ja pukea itse? Voiko tuhkat ripotella mökkijärveen? Mistä rakentuu hyvä kuolema?

Kuolema ja hautajaisjärjestelyt ovat aiheita, joita ei juuri kahvipöytäkeskusteluissa ole tapana käsitellä. Siksi monelle aihe on vieras, eikä sitä tule välttämättä pohtineeksi kuin pakon edessä. Surun hetkellä monet päätökset voivat tuntua raskailta ja paperisota ylivoimaiselta.

Kuolevaisen käsikirja käy läpi kuolemaan ja hautajaisiin liittyviä konkreettisia asioita kuolinsiivouksesta paperisotaan sekä käytäntöjä ja tapoja hautajaisista tuhkaukseen ja saattohoidosta suruun. Kirja avaa eri kulttuurien tapoja haudata läheinen ja myös asennoitua kuolemaan.

Tänä päivänä ihmisten tavat, elämänkatsomukset ja perheet ovat moninaisia – tämä elämänkirjo voi näkyä myös hautajaisissa. Miltä kuulostaa surujuhlien sijaan juhlat vainajan elämän kunniaksi, tai jäähyväisviestien kirjoittaminen vainajan arkkuun? Siunaustilaisuutta ei ole välttämätöntä pitää kirkkomaalla – sen voi tehdä vaikkapa vainajalle tärkeässä kotipuutarhassa.

Tieto vaihtoehtoisista toimintatavoista tekee tilaa omille valinnoille ja tarjoaa pohjan valmistautua läheisen kuolemaan hyvissä ajoin. Samalla on mahdollisuus valmistautua myös omaan kuolemaan.

Omannäköiset hautajaiset eivät enää vainajan näkökulmasta ole olennaiset, mutta omaisille merkityksellinen tapa jättää hyvästit voivat olla suuri lohtu ja tärkeä osa surutyötä.

Sarianne Hartonen on 48-vuotias kirjoittaja, joka on työskennellyt elämänsä aikana niin paikallislehden toimittajana kuin ministerin erityisavustajanakin. Hän tarkastelee suomalaista arkea entisen ulkosuomalaisen ja ex-kainuulaisen näkökulmasta, asuu perheensä kanssa Helsingissä ja on viime vuosina pohtinut paljon ikääntymisen, omaishoidon, muistisairauden, saattohoidon ja kuoleman kysymyksiä. Hartonen on kouluttautunut saattohoidon vapaaehtoiseksi.

Viestisi

Lisää kommentti