2

Tangopojat

”Kysyin kuka ajaisi auton Skövdeen. Varpula kertoi, että arpa oli langennut minulle. Odoteltiin Laila Kinnusta, jota ei vielä näkynyt.”

Nuoren miehen värikäs siirtolaistarina: soittoa, suhteita ja sivuaskelia

Saulilla on Kauhavalla kesken monta asiaa, etenkin suhde oikulliseen Elinaan. Elina on laulusolisti tanssiorkesterissa, jossa Sauli soittaa haitaria. Orkesteri hajoaa, kun Elina yllättäen lähtee Ruotsiin. Sauli päättää lähteä perästä, Volvon tehtailla olisi töitä tarjolla.
Nousevan auringon talo, suomalaisten miesten majapaikka Skövdessä, opettaa maan tavoille. Raskaan tehdastyön lomassa Sauli elättelee haavetta soittamisesta. Sana lahjakkaasta hanuristista leviää, ja Sauli alkaa työn ohessa soittaa Tangopojat-orkesterissa. Se vetää suomalaispaikkakuntien tansseihin jopa tuhansia innokkaita.
Kaiken aikaa Sauli yrittää kuitenkin jäljittää Elinaa, joka tuntuu kokonaan kadonneen.

”Rakastan tätä vaivattoman vetävää kerrontatyyliä.” – Satakunnan kansa

”Tuuri on luonut hienon ja uskottavan tarinansuomalaisten olosuhteista Ruotsissa.” – Länsi-Uusimaa

ISBN: 978-951-1-30695-5

Julkaisukuukausi: 02.2018

Kirjastoluokka: T 84.2

Kustantamo: Otava

Asiasana:  Antti Tuuri Otava Seven

Kuva kirjailijasta Antti Tuuri

Antti Tuuri

Tuuri syntyi 1.10.1944 Kauhavalla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Vimpelin yhteiskoulusta 1963 ja valmistui graafisen alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1972. Opintolinjan valitsemisesta hän on sanonut: ”En niinkään tuntenut insinöörin työtä, enemmän minua kiinnostivat isän ja hänen opiskelijakavereittensa kertomukset hauskasta opiskeluajasta. Lähdin enemmän teekkariksi kuin insinööriksi.” Tuurin ensimmäisiä julkaisufoorumeja olikin Äpy-lehti.

Tuuri on toiminut johtotehtävissä useissa graafisen alan yrityksissä. Vuonna 1983 hän ryhtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi. Käytännön arkielämästä hän ei ole päässyt vieraantumaan, sillä luottamustoimia hänellä on ollut vaikka millä mitalla.

Opiskeluaikanaan Tuuri työskenteli Saksassa ja siitä virisi pysyvä kiinnostus saksalaiseen elämään ja kulttuuriin, mikä on näkynyt myös hänen teoksissaan. Maailmaa Tuuri on kiertänyt paljon. Amerikan ja Kanadan laaja tuntemus näkyy nimenomaan Pohjanmaa-sarjan romaaneissa. Islannissa Tuuri kävi ensimmäisen kerran 1980 ja mielistyi maahan heti. Hän on tehnyt Islantia tutuksi saagasuomennoksillaan, Suuri pieni maa -kirjan hän sanoo olevan tulosta pitkästä rakkaussuhteesta joka ei tunnu väljähtyvän. Myös Islanti on palkinnut Tuurin: vuonna 1983 presidentti Vigdis Finnbogadottir luovutti hänelle Islannin Haukan ritarikunnan ristin.

Tuuri harrastaa matkustamisen lisäksi intohimoisesti perhokalastusta, purjehdusta ja tenn...

Kirjailijan sivulle