Kaarina Helakisa (1946—1998) oli syntyjään helsinkiläinen mutta kävi koulunsa Heinolassa. Opiskeltuaan Helsingin yliopistossa hän työskenteli amanuenssina Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa ja kolmisen vuotta Apu-lehden toimittajana, ennen kuin siirtyi vapaaksi kirjailijaksi.

Helakisa kuuluu merkittävimpiin 1960-luvulla aloittaneisiin suomalaisiin moderneihin lastenkirjailijoihin. Helakisaa pidettiin jo koulutyttönä kirjoittajalupauksena, ja hän julkaisikin esikoisteoksensa 18-vuotiaana abiturienttina. Helakisa aloitti uransa nonsense-saduilla, joiden lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu runoja, kertomuksia, novelleja, lasten tietokirjoja sekä näytelmiä ja kuunnelmia. Hänen lauluiksi sävelletyistä lastenrunoistaan tunnetuimpiin kuuluvat ikivihreät Lounatuulen laulu ja Magdaleena. Kaarina Helakisa julkaisi noin 40 teosta. Helakisa oli monilahjakkuus, joka taitavana piirtäjänä jopa kuvitti omia teoksiaan. Kaunokirjallisuuden suomentamisen lisäksi hän myös toimitti antologioita. Hänen kokoamansa kattavat antologiat Pikku Pegasos (1980) ja Suomen lasten runotar (1994) ovat tehneet kotimaista lastenlyriikkaa tunnetuksi jo monille lukijapolville.

Kaarina Helakisa kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen keväällä 1998, ja moni työ jäi kesken. Postuumina ilmestyi mm. Leena Lumpeen kuvittama Suomen lasten juhlakirja, jonka toimitti valmiiksi Raili Mikkanen. Useita Helakisan teksteihin perustuvia kuvakirjoja on ilmestynyt hänen kuolemans...