Paavo Rintala syntyi 20.9.1930 Viipurissa. Hän kuoli 8.8.1999 Kirkkonummella pitkäaikaiseen ja vaikeaan sairauteen.

Rintala opiskeli Helsingin yliopistossa mm. teologiaa, valtiotiedettä ja kirjallisuutta. Vapaa kirjailija Rintala oli vuodesta 1955 lähtien.

Paavo Rintalan romaanien näkökulmat ovat avarat; niihin mahtuvat niin historian laajat kehityslinjat kuin yhteiskunnalliset ajankohtaiset näkymät ja uskonnolliset kysymykset kehyksinä yksittäisille ihmiskohtaloille.

Paitsi proosakirjailija Rintala on myös merkittävä näytelmä- ja kuunnelmakirjailija sekä kolumnisti. Hänen laajaa tuotantoaan on käännetty ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, hollanniksi, puolaksi, venäjäksi, tsekiksi ja ukrainaksi.

Paavo Rintala on saanut mm. kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1956, 1963, 1966, 1972, 1973 ja 1991 sekä Runeberg-palkinnon 1994. Rintalan teokset Sarmatian Orfeus ja Aika ja uni ovat olleet Finlandia-palkintoehdokkaina.

Koko tuotanto

• Kuolleiden evankeliumi, romaani, 1954
• Rikas ja köyhä, romaani, 1955
• Lakko, romaani, 1956
• Pojat, 1958, romaani
• Pikkuvirkamiehen kuolema, romaani, 1959
• Jumala on kauneus, romaani, 1959
• Mummoni ja Mannerheim, romaani, 1960
• Mummoni ja marsalkka, romaani, 1961
• Mummon ja marskin tarinat, romaani, 1962
• Eino, novelli − yhteisjulkaisussa Seitsemän novellia, ...