Palkitun runoilijan kokoelmassa säilötään, pilkotaan ja hillotaan valoa sekä keittiön fantasmaattisia elementtejä.

Keittiö on talvipalatsi ja majakka yössä, siellä nousee taikina, säkeet, seinään puutarha. Teos säilöö ja kantaa traditiota, sen intertekstuaalisista viittauksista kiertyvä kollaasi etsii luovaa tilaa ja heittää valonsa kauas.

Teos keskustelee kuvataiteen, kaunokirjallisuuden ja kulttuurihistorian kanssa pöydän paikasta ja keittiössä tapahtuvan työn luonteesta.

”Kuuntele! M huljuttaa sinua vasten ja leimuaa: / kirjoittaminen on seinään vajoamista, siis seinään / kuin mereen, sivullisuuteen / keinuvaan majakkaan”