Huhuja ja sulkeutuvia lähetystöjä – minkälaista oli lähettiläiden vaativa työ toisen maailmansodan varjossa?  

Tiedonhankinta, analysointikyky ja neuvojen antaminen ovat pätevän diplomaatin mitta. 1930-luvulla maailmanpoliittinen tilanne kiihtyi suursodaksi. Suomessa kaivattiin informaatiota päätöksenteon pohjaksi, mutta paikkansa pitävien tietojen hankinta vaikeutui. Spekulointia ja harhaanjohtavia uutisia riitti.  

Hitlerin ja Stalinin myötä Euroopan itsenäisten valtioiden määrä väheni. Myös Suomen edustusverkosto kutistui. Loppuvuonna 1944 Suomella oli vain kahdeksan lähetystöä. 

Poliittista raportointia on pidetty lähettilään tärkeimpänä tehtävänä. Raportissa lähettiläs kertoo eri lähteistä hankkimansa merkittävät tiedot, esittää punnitussa muodossa näkemyksensä tilanteesta, ennustuksen tulevasta kehityksestä sekä mielipiteensä siitä, mitä tapahtumat Suomen kannalta tarkoittavat. 

Vaikka moni lähetystö kohtasi sodan kauhut, ovat kirjan mielenkiintoisinta antia kuitenkin Suomen lähettiläiden pohdinnat vuosilta 1938‒1941. Ne voi lähes yksi yhteen siirtää tähän päivään. Suomen ainoa uhka tuli idästä. Suuri kysymyskin oli sama kuin nykyään. Mistä tukea ja turvaa olisi saatavissa? Voiko mahdollisiin sopimuksiin ja liittoihin luottaa?   

Tietokirjailija Jussi Pekkarinen työskentelee ulkoministeriössä tutkijana. Hän on kirjoittanut lukuisia ulkoasiainhallinnon historiasta kertovia teoksia.  

Kävin ja kuulin 2 – Ulkoasiainhallinnon poliittinen raportointi 1933–1945 on arvostelu- ja käsittelyvapaa 4.3. Samalta tekijältä on aiemmin ilmestynyt Kävin ja kuulin – Ulkoasiainhallinnon poliittinen raportointi 1918–1933 (Otava, 2024).  

Pdf-vedokset, arvostelukappaleet ja Jussi Pekkarisen haastattelupyynnöt: adele.couavoux@otava.fi