Kjell Westön tuore romaani Tritonus on tummasävyinen kertomus musiikin ja ystävyyden voimasta, unettomuudesta ja pimeän pelosta. Samaan aikaan se on syväsukellus musiikin historiaan – tai oikeastaan todella erilaisten musiikkitraditioiden historiaan. Neliosaisessa soittolistasarjassa Kjell Westö avaa romaanin kappaleiden merkitystä kirjalle, ja hänelle itselleen. Sarjan kolmannessa osassa kuullaan klassista, kamari- ja kuoromusiikkia.
Haluan sanoa heti, että tällä soittolistalla on irrallisia osia teoksista, jotka pitäisi soittaa kokonaisuudessaan. Kappaleet on sävelletty siten – eihän romaanikirjailijakaan ilahtuisi, jos joku päättäisi lukea vain toisen ja kolmanneksi viimeisen luvun. Mutta saadakseni aikaan riittävän vaihtelevan listan sen olematta 24 tunnin pituinen minun on ollut pakko valita ja hylätä. Ja mielelläni olisin ottanut mukaan myös Ralf-Erik Gentzin Fumée Noiren – se on käsittääkseni kamarimusiikkia – mutta sattuneesta syystä sitä on vaikea löytää Spotifysta.
Gustav Mahler: Ich bin der Welt abhanden gekommen
(Anne Sofie von Otter, John Eliot Gardiner, NDR-Sinfonieorchester)
Tämä lied kuuluisi oikeastaan toiseen klassiseen soittolistaan. Solistia säestää iso orkesteri, mutta kappale on niin pidättyväisen kaunis, että se saa paikan täältä kamarimusiikin joukosta.
Tällä laululla Jonas Albelin yllättää Thomas Branderin, kun he ajavat Ravaisten kirkonkylästä Albaplastiin eräänä mustana sateisena iltana vähän ennen joulua. Ja Ich bin der Weltiin pätee sama kuin The Waterboysin Fisherman’s Bluesiin: en valitsisi laulusta säettä romaanini motoksi, jos en rakastaisi sitä syvästi. Pidän tästä liedistä enemmän kun sen esittää mezzosopraano eikä baritoni. Se on hieno myös Magdalena Kozenán esittämänä (kirjassa), mutta valitsen kuitenkin tämän Anne Sofie von Otterin melkein ylimaallisen version.
Maurice Ravel: Viulusonaatti nro 2 G-duuri, II: Blues
(Jennifer Frautschi, Marta Aznavoorian)
Keskimmäinen osa yhdestä Krista Wacklinin bravuurinumerosta, Ravelin toisesta viulusonaatista. Olen käyttänyt Ravelin musiikkia aiemminkin: hänen Boleroaan romaanissa Kangastus 38.
Johann Sebastian Bach: Das Wohltemperierte Klavier
(1. kirja, fuuga nro 6 d-molli: ”Bach: piano preludes and fugues”)
Romaanin alussa Thomas Brander yllättää Reidar Lindellin sillä, että tietää rock-kitaristi Ritchie Blackmoren ja sanoo että jotkut Blackmoren sooloista ovat kuin fuugia. Eräässä toisessa kohtauksessa Brander yrittää soittaa Bachin fuugaa mutta on ruosteessa eikä onnistu.
Johannes Brahms: Klarinettisonaatti f-molli, op. 120, I: Allegro appassionato
(Martin Fröst, Roland Pöntinen)
Brahmsin sonaatilla on tärkeä osa kirjassa: sitä Brander harjoittelee koko syksyn siinä toivossa että niittäisi kunniaa solistina Malmössä. Ja juuri tätä versiota hän kuuntelee jälkeenpäin yrittäessään ymmärtää, mikä meni vikaan.
Erik Satie: Gymnopédie nro. 2
(Falk Richter)
Romaanissa Brander muistelee, miten hän, hänen poikansa Vinnie ja Krista improvisoivat ensimmäisen Gymnopédien ympäriltä viimeisenä jouluna jonka Brander ja Krista viettivät yhdessä. Tämä keskimmäinen Gymnopédie on puolestaan ainoa klassinen kappale, jonka olen kuvitellut osaavani soittaa kitaralla: löysin kerran transkription Guitar Player -lehdestä ja opettelin sen. Vähän sen jälkeen muutamat nuoret klassiset muusikot pyysivät minua valitsemaan ohjelman Helsingissä Kansalliskirjaston Rotundassa pidettävään kamarikonserttiin. Sain päähänpiston ja kysyin saisinko soittaa toisen Gymnopédien sähkökitaralla ensimmäisen ja kolmannen välissä, jotka Heidi Kuusava soitti pianolla. Kun ilta koitti, Rotunda oli täpösen täynnä väkeä. Yksi paikalla olleista ystävistäni sanoi: ”En voinut olla ihailematta sitä, miten sinä kaikesta huolimatta hallitsit tolkuttomasti vapisevat kätesi.” En aio ottaa sitä uusiksi.
Jacques Offenbach: Barcarolle
(Camille Thomas, Nemanja Radulovic)
Yksi populääreistä kappaleista, joita Brander johtaa Helsingissä Musiikkitalon joulukonsertissa kuin raskaan syksynsä päätökseksi. Valitsin tämän hiukan niukemman version niiden useiden mahtipontisten sijasta, joita oli tarjolla.
Alma Mahler: Die stille Stadt
(Isabel Lippitz, Barbara Heller)
Monet tuntevat Alman (os. Schindler) koska hän oli naimisissa Gustav Mahlerin, Walter Gropiuksen ja Franz Werfelin kanssa. Jotkut ehkä tietävät, että hänellä oli suhde Oskar Kokoschkan kanssa. Nuorena hän sävelsi, mutta Gustav Mahlerin mielestä perheessä ei saanut olla kahta säveltäjää. Minähän en voi ottaa kantaa, mutta minusta tämä on hieno lied.
Darius Milhaud: Scaramouche, op- 165, III: Brasileira
(Lisa Shklyaver, Jos van Immerseel, “La clarinette française”)
Darius Milhaud oli johtava modernisti, kuuluisan Les Six -ryhmän jäsen ja kiihkeän kiinnostunut sekä jazzista että brasilialaisesta musiikista. Hänellä oli paljon ihailijoita, muiden muassa jazzpianisti Dave Brubeck (Take Five), joka opiskeli Milhaudin johdolla 1940-luvulla (eräs toinen Milhaudin oppilaista oli Burt Bacharach). Brander kuuntelee Scaramouchea Lexuksessaan eräänä päivänä ajaessaan kohti kirkonkylää ja yrittäessään koota sirpaleisia ajatuksiaan.
Leoš Janáček: Concertino, 2: Piú mosso
(Martha Argerich, The Lugano Recordings)
Janáčekin Concertino – tai oikeastaan pätkät siitä – on musiikkia, joka soi Branderin päässä marraskuisena päivänä, jolloin hän ja Lindell ajelevat ympäri Ravaisia jälkimmäisen Ford Transitissa ja perehtyvät ikäviin tapauksiin, joita kunnassa on sattunut. Jos joku haluaa kuulla enemmänkin jännittävän Janáčekin musiikkia, ehdotan sarjan Umpeenkasvaneella polulla pianokappaleita.
Jean Sibelius: Tuulten kuoro Myrskystä
(Sinfonia Lahti, Okko Kamu)
Täysi orkesteri, tiedän. Mutta se saa silti toimia kamarimusiikkina tässä. Se on toinen kappale, joka soi Branderin mielessä mainittuna marraskuun päivänä Lindellin seurassa.
Igor Stravinsky: Sotilaan tarina
Kolme tanssia: 1. Tango, 2. Valssi, 3. Ragtime
(Quadromania vol. 3, Members of the Boston Symphony Orchestra)
Romaanissa Brander johtaa Stravinskyn Petruškan – valitsin sen koska minulle on kerrottu, että teoksen tahdinvaihdokset ovat vaativia jopa taitavimmillekin. Mutta aiemmin, syksyllä, Branderin asuessa Lindellin luona, hänellä on mukanaan Sotilaan tarinan nuotit, trioversio. Olen pitänyt tästä ilkikurisesta sarjasta siitä asti kun kuulin ja näin John Storgårdsin ja kumppaneiden esittävän sen Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa vuosikymmeniä sitten.
Nadia Boulanger: Prière
(Cyrille Dubois, Tristan Raës)
Säveltäjäsiskokset Nadia ja varhain kuollut Lili Boulanger olivat periaatteessa samaa sukupolvea kuin Alma Mahler. Viulisti Krista Wacklin on hyvin kiinnostunut Boulangerin sisaruksista, heidän sävellyksistään ja elämästään.
Domenico Scarlatti: Messu g-molli: Kyrie
(Monteverdi Chamber Choir)
Juuri tätä messua Brander olisi halunnut kuunnella kaksi päivää ennen joulua sen sijaan että joutui tapaamaan Jonas Albelinin vielä kerran – miksi hän kutsuu sitä ”joulumessuksi”, sitä en tiedä. Tässä on pelkkä Kyrie, mutta koko viisiosainen messu on – niin, taivaallinen, jos nyt tohdin käyttää sitä sanaa.
Ludvig van Beethoven: Jousikvartetto nro 13, op. 130, V: Cavatina
Jousikvartetto nro 14, op. 131, VII: Allegro
(La Salle Quartet)
Muistan nuorena pitäneeni Beethovenin varhaisista jousikvartetoista koska ne kuulostivat Mozartilta. Nyt pidän myöhäisistä kvartetoista koska ne eivät kuulosta Mozartilta. Enkä tarkoita sillä mitään pahaa. Mozartin musiikki on upeaa, mutta musiikin oli pakko kehittyä. Aikalaiset eivät kuitenkaan ajatelleet niin, sillä Beethovenin myöhäisteokset olivat omana aikanaan liian rohkeita. Jonkun muusikon kerrotaan sanoneen: ”Tiedämme että niissä on jotain, mutta emme tiedä mitä.” Eräs joka ymmärsi oli kuitenkin Franz Schubert – Beethovenin 14. jousikvartetto oli viimeinen musiikkikappale jonka hän halusi kuulla, vain muutama päivä ennen kuolemaansa. Thomas Brander jää henkiin vaikean juhannusyönsä jälkeen (hän kuuntelee yhtä Beethovenin myöhäistä kvartettoa yön päätteeksi) mutta musiikki aiheuttaa hänelle hallusinaatioita, hän näkee jo kuolleita ihmisiä ulkona kadulla.
Camille Saint-Saëns: Sonaatti klarinetille ja pianolle Es-duuri, III: Lento
(La Clarinette Française, Lisa Shklyaver, Jos van Immerseel)
Tätä osaa Thomas Brander harjoittelee Casa Tritonuksessa kesäkuun alussa talven voittoja ja tappioita muistellen, juuri ennen kuin lähtee hautajaisiin.
Franz Schubert: Arpeggione-sonaatti, I: Allegro moderato
(Anne Gastinel, Claire Désert)
Tämä sonaatti on ensimmäisiä klassisia kappaleita, joista aloin todella pitää. Minulla oli vinyyli, jolla sen esittivät sellisti Arto Noras ja pianisti Tapani Valsta, ja siitä kaikki alkoi. (Schubert on ja on aina oleva yksi suosikeistani.) Romaanissa sonaatin soittaa Giulia Biancardi, jota Mikko Kuortti säestää pianolla.
Gordon Jacob: Kvartetto oboelle ja jousille, IV: Rondo: Allegro molto
Osa hienosta kvartetosta, jonka solisti Vuokko Tuomela soittaa Branderin mielestä voitonriemuisesti, kun he näkevät toisensa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun Tuomela on #metoon hengessä ilmiantanut Branderin.
Judd Greenstein: City Boy
(NOW Ensemble)
Tämä ei ole se Judd Greensteinin sävellys, jota Rafa Gentz kuuntelee Branderin työhuoneessa ja joka Branderin mielestä kuulostaa ”piripäisiltä Mahlerin lapsenlapsenlapsilta” – tämä kappale ei ole vimmainen vaan kaunis. New Yorkissa vaikuttavalla NOW Ensemblellä on jännittävä kokoonpano: piano, kontrabasso, sähkökitara, poikkihuilu ja klarinetti.
Missy Mazzoli: Vespers for a New Dark Age
- Wayward Free Radical Dreams
II: Hello Lord
(Missy Mazzoli, Victoire, Lorna Dune)
Toinen uudehkoista kappaleista joita Gentz soittaa Branderille tämän työhuoneessa, ehkä siksi että saisi herätettyä ystävänsä ja kollegansa mielenkiinnon ja nälän uudestaan.
Kuuntele soittolista Spotifyssa.
Tekstit on suomentanut Laura Beck.
