Viljo Kajava
Viljo Kajava syntyi 22.9.1909 Tampereella ja kuoli 2.2.1998 Helsingissä. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja toimi paitsi kirjallisuusarvostelijana ja suomentajana myös journalistina monissa eri lehdissä. Kunniatohtorin arvon hän sai vuonna 1975.
Kajava aloitti uransa yhteiskunnallisena runoilijana 1930-luvun puolivälissä, mutta siirtyi kuitenkin pian luonnonaiheiseen ja impressionistiseen lyriikkaan. Kajava on ollut merkittävä vapaarytmisen runon uudistaja Suomessa ja vaikuttanut mm. 1950-luvun suomalaisiin modernistikirjailijoihin. Sosiaalinen tietoisuus palasi 1960-luvun runoihin, mutta ihmisen ja luonnon vuorovaikutus on esillä myös myöhemmässä tuotannossa.
Kajavan lyriikan keskeisiä teemoja ovat luonto, meri ja rakkaus. Nämä ovat esillä myös hänen viimeiseksi jääneessä runokokoelmassaan Vielä piirrän viivan, joka ilmestyi vuonna 1996 Kajavan täyttäessä 87 vuotta.
Runoja
Vapaan rytmin puolustaja lukee runojaan.
Viljo Kajavaa (1909–1998) on sanottu elämän runoilijaksi. Luonnonläheisyys, lämmin ja valoisa ihmisyysusko, tunnelman herkkyys, myönteinen suhde kaikkeen tapahtuvaan – pieneen ja suureen – ovat Viljo Kajavan lyriikan tunnuspiirteitä.
Tälle äänitteelle vuodelta 1961 Viljo Kajava on itse lukenut 16 runoa. Runot ovat vuosilta 1949–1959 ja ilmestyneet kokoelmissa Siivitetyt kädet, Hyvä on meri, Jokainen meistä, Muuttumatta, Ennen iltapäivää, Tuliteema ja Taivaan sineen.
Otavan kirjallinen äänilevy -sarjassa julkaistiin yli 70 levyä vuosina 1950–1970.
Edellinen
