Vesa Haapala
Vesa Haapala (s. 1971 Keuruulla) on kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Haapala on kirjoittanut väitöskirjan Edith Södergranin lyriikasta (2005). Hänen runojaan, kritiikkejään ja esseitään on julkaistu kirjallisuuslehdissä (Avain, Lumooja, Nuori Voima, Tuli & Savu).
Maallisten ilojen puutarha
Arvostetun tekijän tyrmäävä runoteos sulattaa yhteen jumalan, ihmisen ja simulaation.
Hieronymus Boschin surrealistiset maalaukset manataan käyntiin, helvetti on täynnä ihmisen tarvekaluja ja paratiisin autuus sanaton. Maailmojen vilinästä erottuu hämmentynyt Aatami ja vokaalein puhuva Eeva, veren haju läpäisee kosketusnäytön. Äkkiä käden alla on hevosen lämmin kylki, säkeessä vuoren kokoinen ajatus.
Hämmästyttävä runotriptyykki nielaisee ajan ja kulttuurin kerrostumat ja kirmaa rekisterien läpi, niiden yli. Häiritsevät näkymät järjestyvät toisenlaisiksi painajaisiksi, paratiisi räjäyttää itseään ihaniksi atomeiksi, eikä historia millään löydä loppuaan.
Edellinen
