Paavo Haavikko syntyi 25.1.1931 Helsingissä. Hän menehtyi 6.10.2008 helsinkiläisessä sairaalassa pitkäaikaisen sairauden murtamana.
Akateemikko ja filosofian kunniatohtori Haavikko teki pitkän uran kustantajana, aforistikkona, runoilijana ja näytelmäkirjailijana sekä kiinteistöalalla. Haavikko tunnettiin myös kriittisenä yhteiskunnallisena keskustelijana ja kantaaottavien tekstien kirjoittajana.
Hän toimi Otavan kirjallisena johtajana 1967–1983. Vuonna 1975 hän perusti kustannusosakeyhtiö Art Housen ja toimi vuodesta 1985 lähtien sen johtajana.
Haavikon elämäntyö palkittiin 5.10.2008, kun Suomen Kirjailijaliitto myönsi hänelle tunnustuspalkinnon.
Haavikon esikoisrunoteos Tiet etäisyyksiin ilmestyi ylioppilasvuonna 1951. Varhaisessa runotuotannossaan Haavikko käsittelee keskeislyyrisiä teemoja, rakkautta ja kuolemaa, mutta alusta lähtien hänen lyriikassaan ovat olleet esillä myös historia, menneisyys ja tulevaisuus, myytit sekä runokielen uudistaminen. Hänen runoteoksillaan on tärkeä asema Suomen modernistisessa runoudessa. Haavikon draamatuotanto alkoi vuonna 1958 Münchhausen-näytelmällä. 1960-luvulta lähtien Haavikko on kirjoittanut myös lukuisia proosateoksia, kantaaottavia historiallisia teoksia, tv-käsikirjoituksia ja aforismeja. Haavikon teoksia ovat julkaisseet WSOY, Art House ja Otava, ja syksyllä 2007 Haavikko palasi Otavan kirjailijaksi.
Varhaisen tuotantonsa perusteella Haavikko sai jo 38-vuotiaana Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon. Haavikko on saanut lukuisia palkintoja, joista merkittävimpiä ovat Neustadtin kirjallisuuspalkinto vuonna 1984 ja Ruotsin Akatemian pohjoismainen palkinto vuonna 1993, sekä Suomen kirjallisuuden valtionpalkinto useammasta teoksesta. Pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto myönnettiin hänelle vuonna 1996 ensimmäisenä suomalaisena.
Koko tuotanto
Tiet etäisyyksiin, runoja, 1951, WSOY
Tuuliöinä, runoja, 1953, Otava
Synnyinmaa, runoja, 1955, Otava
Lehdet lehtiä, runoja, 1958, Otava
Talvipalatsi, runoja, 1959, Otava
Runot 1951–1961, 1962, Otava
Puut, kaikki heidän vihreytensä, runoja, 1966, Otava
Runoja matkalta salmen ylitse, runoja, 1973, Otava
Runot 1949–1974, 1975, Otava
Runoelmat, 1975, Otava
Puolustuspuhe, runoja ja aforismeja, 1977, WSOY
Talvirunoja, 1990, Art House
Runot! Runot 1984–1992, 1992, WSOY
Kirjainmerkit mustat. Runot 1949–1966, 1993, WSOY
Puiden ylivertaisuudesta, runoja, 1993, Art House
Tyrannin ylistys. Runot 1970–1981, 1994, WSOY
Prosperon runot, runoja, 2001, Art House
Valitut runot, WSOY 2006
Proosaa, muita kirjoituksia
Yksityisiä asioita, romaani, 1960, Otava
Toinen taivas ja maa, romaani, 1961, Otava
Lasi Claudius Civiliksen salaliittolaisten pöydällä (sis. novellit Lumeton aika, Arkkitehti, Pitkiä naisia), 1964, Otava
Vuodet, romaani, 1962, Otava
Neljätoista hallitsijaa, 1970, Otava
Puhua, vastata, opettaa, 1972, Otava
Kaksikymmentä ja yksi, 1974, Otava
Harald pitkäikäinen, kertomus, 1974, Otava
Barr-niminen mies, romaani, 1976, Otava
Viiniä, kirjoitusta, 1976, Otava
Ihmisen ääni, 1977, WSOY
Kansakunnan linja, 1977, Otava
Soitannollinen ilta Viipurissa 1918, 1978, Otava
Vuosisatani, 1981, Otava
Ikuisen rauhan aika, 1981, Otava
Rauta-aika, 1982, Otava
Kullervon tarina, 1982, Otava
Pimeys, 1984, WSOY
Vaella Helsingissä, 1986, WSOY (julkaistu myös eri kielillä: Flâner à Helsinki, In search of Helsinki, Progulka po Helsinki, Stöva i Helsingfors ja Wanderer in Helsinki)
Yritys omaksikuvaksi, 1987, Art House
Viisi sarjaa nopeasti virtaavasta elämästä, 1987, Art House
Naismetsä, 1987, Art House
Traktaatit, 1988, Art House
Toukokuu, ikuinen, 1988, Art House
Kansakunnan synty, 1988, Art House
Erään opportunistin iltapäivä, 1988, Art House
Rakkaudesta ja kuolemasta, 1989, Art House
Kansalaisvapaudesta, 1989, WSOY
Murtuva keskiluokka, 1992, Art House
Anastasia ja minä, romaani, 1992, Art House
Aikalaishulluudesta, 1993, Art House
Vuosien aurinkoiset varjot, 1994, Art House
Prospero, muistelmat vuosilta 1967–1995, 1995, Art House