Erno Paasilinna syntyi 14.3.1935 Petsamossa ja kävi Rovaniemen kansankorkeakoulun 1958−59. Hän työskenteli lehtimiehenä ja päätoimittajana eri lehdissä, kirjallisena johtajana kustantamossa ja vapaana kirjailijana ja lehtimiehenä. Paasilinna kuoli lyhyen sairauden jälkeen 30.9.2000 Tampereella.
Erno Paasilinna oli tuottelias lehtimies ja poleemikko. Hän oli pureva satiirikko ja puhdasverinen anarkisti ja oman määritelmänsä mukaan »epäkirjailija»; kirjoittaja ja keskustelija, joka on aina paikalla, kun julkinen polemiikki syttyy; kirjailija, joka pyrkii välittömään ja nopeaan vaikuttamiseen. Paasilinna liikkui suvereenisti esseen, pakinan ja novellin välimailla ja suuntasi hirtehishuumorin ja parodian keinoin pistoja milloin byrokratiaan tai militarismiin, milloin instituutioissa ilmenevään kangistumiseen ja omahyväiseen kansallisajatteluun. Hänellä oli erityinen kyky muistuttaa kiusallisista tai epämiellyttävistä tosiasioista ja repäistä kaunistelevat kulissit kansakunnan fasadipuolelta.
Paasilinna kirjoitti myös aforismeja, Pohjois-Suomen historiaa käsitteleviä teoksia sekä toimitti useita keskustelukirjoja sekä klassisen Lapin kirjallisuuden antologioita.
Paasilinna sai Suomen valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1971 ja 1978, valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1984, Eino Leino -palkinnon 1984, ensimmäisen Finlandia-palkinnon 1985 ja Tampereen kaupungin palkinnon luovasta kirjallisesta työstä 1993.
Edellinen
