Lumoava runokokoelma, jossa painovoima ja painottomuus vaihtelevat vuoroveden tavoin

Mantereet, meri, maapallon liike – koko kosmos avautuu kaikessa kauneudessaan ja haavoittuvuudessaan.

Missä on maailman ääri, mistä alkaa ääretön? Ovatko nämä todelliset lopun ajat, mistä tiedämme kun aika on kypsä? Onnellisten saari, uusi maailma, on jossain kaiken ulkopuolella, mutta kaipuu tähän planeettaan, sen painovoimaan ja ytimeen, on suuri.

Yön pimetessä ilma ohenee ja taivas nousee tasolle jossa se viettää yön,/
uutta ilmaa virtaa tilalle, ilman solut jakautuvat ja uusiutuvat./
Turkkinen, sileä, vedessä elävä nisäkäs mutkittelee/
läpinäkyvänä huoneesta toiseen.