Nuori perheenisä Eelis sanoo lähtevänsä päivystykseen huimauksen vuoksi, mutta katoaa jäljettömiin. Puoliso Mai ei voi käsittää mitä on tapahtunut, kunnes ovelle ilmaantuu nainen, joka kertoo tuntevansa Eeliksen. Nainen kantaa mukanaan Eeliksen tarinaa siitä, mitä heille ja heidän ystävilleen tapahtui, kun he olivat lapsia.
Alkaa kahden naisen roadtrip, joka johtaa huoltoasemille, lentokenttähotellin hääsviittiin ja sairaalaan, jonka kesäleireillä lapset kerran leikkivät rakkautta ja kuolemaa. 

– Kirjoitusprosessin aikana itselleni nousi romaanissa tärkeäksi teemaksi kasvatus, tarkemmin sanottuna kysymys siitä, miten meidän tulisi saatella lapsemme kohti aikuisuutta: jalostamalla heistä paras mahdollinen versio vai tarjoamalla heille kasvurauha? Riikka Pulkkinen sanoo.

– Lopulta yksi Viimeisen yhteisen leikin syvimmistä kysymyksistä on pohdinta siitä, mistä meidän oikein tulisi parantua, kun käännämme katseemme kohti lääkäreitä ja etsimme parannuskeinoa. Haluammeko parantua sairauksista, puutteistamme, vai ihmisyydestä ylipäänsä? Etsimmekö parannuskeinoa paitsi sairauksiin, myös elämään? Kuka tällöin voisi parantaa meidät?

Riikka Pulkkinen (s. 1980) on kirjallisuutemme keskeisiä tekijöitä. Jo esikoisromaani Raja (2006) herätti laajaa huomiota. Totta (2010) oli Finlandia-ehdokas ja käännettiin 17 kielelle. Edellinen romaani Lumo (2022) sai ylistävän vastaanoton. Viimeinen yhteinen leikki on Pulkkisen kahdeksas teos.

Viimeinen yhteinen leikki ilmestyy 21.8.2024.

Haastattelupyynnöt ja pdf-vedokset: jenni.heiti@otava.fi

Arvostelukappaleet: arvostelukappale@otava.fi