31.01.2022
Pauliina Haasjoen runoteos on lääke kehon, eläimen, aineen ja vieraan pelkoon.

Nausikaa on feministinen ja planetaarinen runoteos, joka tutkii aineenkiertoa ja lajienvälisyyttä. Teos kuvaa erillään elämistä, kaipuuta ja toisten lomaan asettumista, yhteyttä paitsi orgaaniseen myös muuhun olevaan.

Pauliina Haasjoen runoteos on lääke kehon, eläimen, aineen ja vieraan pelkoon.

Pauliina Haasjoki: Nausikaa
Illmestyy 1.2.2022

Pauliina Haasjoen Nausikaa-runoteos näkee kehon ja mielen samuuden ja tuo lajit toistensa luo; ihminen pääsee osalliseksi maailmassa olevasta ilosta: ”Ei ole muuta työtä kuin keholla tehtävä, ei muita tunteita kuin keholla tunnettavat.” Hiekan, veden ja taivaan väreissä hehkuva teos rohkaisee, haastaa ja hoivaa lukijaansa. Nausikaa on lääke kehon, eläimen, aineen ja vieraan pelkoon.

”Hän on verraton sankari, hän kasvaa, moninkertaistuu,
hän opettelee ympäristöään ja elää siinä
Hän antaa tuntea itsensä.”

Haasjoki kertoo teoksensa synnystä:

”Nausikaa on pandemian alkaessa ja jatkuessa kirjoitettu kirja. Sen alku tapahtuu vielä residenssissä Roomassa, mutta pian kirjoituksen on pakko etsiytyä yhä syvemmälle kotiin ja lähimpään ympäristöön. Suhde ympäröivään, tuttuun aineellisuuteen syvenee; myös suhde omaan kehoon aineellisuuden keskellä syvenee. 

Nausikaa itse syntyy Miyazakin Tuulen laakson Nausikaasta ja salaperäisen Nausikaa-nimen eri kantajista: halusin kirjoittaa heistä liukuvasti toisiinsa sekoittuneina. Ehkä myös dokumentissa kohdattu mustekala on Nausikaa. Sankarihahmo, jonka yksilöllisen sankaruuden tahtoisin koko ajan kyseenlaistaa, tulee minulle yhä rakkaammaksi. Lopulta päädyn siihenkin että Nausikaa on kiertäjähermo. Pitäisikö rauhoittua? Vai olla päinvastoin valppaana?

Haluan kirjoittaa myötätuntoista materialismia, vastavuoroisuutta, suostumuksellisia suhteita kaikkien ja kaiken välille. Pandemiakirjaksi teos on lopulta hyvin täynnä kosketusta.”

Pauliina Haasjoki (s. 1976) on runoilija, esseisti ja kustannusosuuskunta Poesian aktiivijäsen. Nausikaa on Einari Vuorela -runopalkinnolla ja Yleisradion Kääntäjäkarhulla palkitun Haasjoen yhdeksäs runoteos.